I'll miss Bosa

Ensimmäiset viikot Suomessa hujahti lähes yhtä nopeasti kuin Italiassakin. Uskomatonta mutta totta, Suomen lämpötilakin pysyi muutaman päivän ajan ihan Italian lukemissa. Viimeisen matkaraportin tekeminen oli haikeaa, ja Suomessa olo tuntui lähes epätodelliselta. On kuitenkin mukava palata takaisin Suomeen, nähdä perhettä ja ystäviä ja siirtyä kesälomalle.

Mitä opin ja mikä oli vaikeaa?

En ollut ennen työskennellyt hotellin vastaanotossa, joten ajatus respatyöstä englanniksi, saatika italiaksi, tuntui minusta melko hurjalta. Yllätyin kuitenkin kerta toisensa jälkeen positiivisesti, kun huomasin miten mukavaa respassa on työskennellä. Paperityöt ja varausten kirjaaminen Hotel 2000- varausjärjestelmän avulla lähti hyvin käyntiin ja sainkin kehuja siitä, että olen hyvä tietokoneen kanssa. Role Play -harjoittelun jälkeen hotelli-info asiakkaille (kuten aamupala ja check-out aika) tulivat kuin apteekin hyllyltä.  Ja vaikka sitä Marcon lupailemaa Cappuccino -koulutusta ei ikinä tullutkaan, opin silti jotenkuten valmistamaan aitoa italialaista cappuccinoa. Small Talk-keskustelu ja lisäinformaation antaminen asiakkaille esimerkiksi Bosan nähtävyyksistä oli pelottavampaa ja niihin olisinkin kaivannut enemmän itsevarmuutta.

Engalanninkielentaitoni ja etenkin englannin sanavarastoni laajenivat ja sain enemmän rohkeutta käyttää vieraita kieliä. Työssäoppimisesta olisi saanut vielä enemmän irti, jos olisimme osanneet puhua italiaa. Tällöin olisimme todennäköisesti saaneet vielä enemmän vastuuta ja tehtäviä. 2kk aikana oppi kuitenkin italiaa jonkun verran, ja respassa oli osattava sanoa muutama peruslause italiaksi, koska pohjoismaisesta ulkonäöstäni huolimatta minua luultiin usein italialaiseksi, ja voitte kuvitella sen puhetulvan kun italialainen asiakas saapuu vastaanottoon. Väärinymmärrysten välttämiseksi turvauduttiin usein lauseeseen "Mi dispiace, non parlo molto bene l'italiano, se vuole possiamo parlare in inglese", ja parhaassa tapauksessa keskustelu jatkui (edes jotenkuten) englanniksi.

Arki Bosassa vahvisti mielikuvani Italialaisesta kulttuurista. Ei ole huuhaata, että italialaiset antavat poskisuudelmia ensitapaamisella, syövät illallisen vasta yhdeksältä, tai syövät aamupalaksi vain makean croissantin. Italialaiset ovat ihanan ystävällisiä, mutta silti hyvin suorasanaisia. Cleaning ladies - naiset jaksoivat kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja kehua kulmakarvojani, joka oli mielestäni aika huvittavaa.

Bosa kaupunkina tuli todella tutuksi vaihdon aikana, koska kaupunki oli niin pieni, että autoja ei tarvittu, ja samat ihmiset tulivat välillä päivittäin kaduilla vastaan. Museoissa tuli käytyä ja linnat ja rannat tuli kierrettyä useampaan kertaan. Teimme muuten ekoilla viikolla hotellille pientä markkinointiblogia, jossa on tarkempaa tietoa Bosasta ja nähtävyyksistä: http://welcometobosa.blogspot.fi/

Mitä jään kaipaamaan?
- Ihania tapaamiamme ihmisiä Bosassa, ja erityisesti koko hotellin henkilökuntaa, josta kaikki olivat todella avuliaita ja mukavia
- Lumoavaa turkoosia merta ja rantaa, joka oli vain 2km päässä
- Täydellistä gelattoa ja tonnikala+pesto -pizzaa
- Kaunista Bosan vanhaakaupunkia kapeine katuineen, ja linnan lumoavia maisemia
- Huoletonta meininkiä ja jatkuvaa aurinkoa

Suosittelisinko vaihtoa (Bosassa) muille?
- Kyllä, ehdottomasti. Perusteluja on tässä tultu lueteltua useamman postauksen verran.

 

Tanti Saluti,

Iida