La nostra casa qui

Moikka! Nyt ollaan oltu vähän yli 3 viikkoa Sardiniassa ja  vielä on  5 viikkoa jäljellä. Ajateltiin alussa, että tehdään ihan oma postaus majoituksesta ja tässä se nyt tulee :)

Saimme ilmaisen majoituksen työpaikaltamme, Hotelli Corte Fioritalta. Hotellilla on huoneita monessa rakennuksessa ja me asumme yhdessä niistä, noin 500 metrin päästä päärakennuksesta. Töihin on siis todella lyhyt matka :) Meiltä on myös parin minuutin matka Bosan keskusaukiolle, jonka ympärillä on kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. On hauskaa, että asumme ihan kaupungin ytimessä, paikallisten keskellä :) 

Huoneistomme sijaitsee neljännessä eli ylimmässä kerroksessa. Rappusia on tullut kuljettua, niin kuin aiemmassa postauksessamme jo mainitsimmekin :D eivät ne kyllä enää kovin raskailta tunnu, paitsi ehkä kauppakassien kanssa! Meillä on yksi makuuhuone, kylpyhuone sekä jaettu olohuone/keittiö. Makuuhuoneessa mahtuu nukkumaan kaksi ja olohuoneen vuodesohvalla yksi tai kaksi. On todella kätevää, että meillä on oma keittiönurkkaus, joka on varustettu tehokkaalla kaasuhellalla. Teemme usein ruokaa itse, vaikka tulee sitä ulkonakin täällä syötyä :) Astioita oli jätetty meille myös sopivasti kattiloista ja kauhoista espressokuppeihin.

Meillä on myös ihanan tilava ja toimiva kylppäri. Suihkun kanssa on ollut vähän ongelmia, kun se antais mielellään vain jääkylmää tai tulikuumaa vettä, mutta meille on alkanut jo hiotua tekniikka, kuinka käyttää sitä :) 

¨

Parasta huoneistossamme on ihana parveke, josta on upeat maisemat merelle ja koko Bosan kaupunkiin. Asuinrakennuksemme on sen verran korkealla, että sieltä näkee todella hyvin jokapuolelle ja olemmekin ihailleet siellä useina iltoina auringonlaskua ja tähtitaivasta. Parvekkeella on myös mukavaa syödä välipalaa/päivällistä. Tai no syömme täällä oikeastaan kuin italialaiset, eli vain aamupalaa, välipalaa ja illallista, mutta kuitenkin. 

Oon tosi iloinen, et saatiin näin mukava majoitus ♥ Saadaan asua kolmistaan ja voidaan pitää turvallisin mielin tavaroitamme ympäri kämppää. 

Hahaa meillä on muuten myös koko kaupungin kanssa yhteinen "herätyskello",jonka tarjoaa lähistöllä sijaitseva Piazza Duomo -katedraali. Useimpina päivinä katedraalin kello soi ensimmäisen kerran klo 7.00 ja sitten muuten vain pitkin päivää :D 

Saluti,

Sanni ♥

Cagliarin reissu

Salve! J

Lähdimme viime lauantaina viettämään viikonloppua Sardinian pääkaupunkiin Cagliariin. Se on myös saaren suurin kaupunki. Lähdimme lauantai-aamuna bussilla ensin Macomeriin, jonne kesti mennä noin 30 minuuttia. Macomerissa on Bosaa lähinnä oleva juna-asema, joten sieltä hyppäsimme Cagliarin junaan. Junamatka kesti noin 2 tuntia. Junaliput oli helppo ostaa aseman automaatista, mutta bussiliput olikin astetta vaikeampi homma löytää kun niitä myydään täällä Bosassa vain yhdessä baarissa.

 

Marinassa sijaitseva venesatama

Cagliarin kaupungissa on asukkaita noin 160 000, ja koko alueella noin 300 000. Cagliari sijaitsee Välimeren rannalla aivan Sardinian eteläosassa. Kaupungissa on useita historiallisia rakennuksia ja muutamia museoita. Myös 8 km pitkä hiekkaranta Poetto on suosittu nähtävyys.

Fun fact - Kuuleman mukaan Cagliarissa ollessa on lähempänä Afrikkaa kuin itse Euroopan mannerta.

Junamatka meni nopeasti ja pian saavuimmekin Cagliariin. Olimme varanneet huoneen Marina-hostellista, joten lähdimme cappuccinojen jälkeen suunnistamaan sinne. Löysimme hostellin ja saimme huoneen, joka oli ihan mukava, 2 kerroksessa oleva perus hostellihuone. Sijainti Marina-nimisellä alueella oli kiva, siellä oli paljon ravintoloita, kauppoja, venesatama ja meri oli lähellä.

 

Hostel Marina                                                                              ja hostellihuonetta

Ensimmäisenä Cagliari-päivänämme tutustuimme kävellen alueeseen ja pyörimme ympäriinsä. Menimme myös bussiin jonka piti mennä kaupungin toiselle puolelle Le Vele-kauppakeskukseen mutta tottakai onnistuimme menemään pysäkin ohi. :DD no mutta tuli nähtyä kivoja maisemia. Lauantai-illalla menimme myös istumaan iltaa pariin ravintolaan.

Ihana auringonlasku! :)

Toisena päivänä sunnuntaina heräsimme suht ajoissa ja menimme aamupalalle. Sitten suuntasimme Poetto-hiekkarantaa kohti. Pääsimme melko nopeasti perille bussilla. Ranta oli mahtava! Se jatkui silmänkantamattomiin ja vesi oli turkoosia. Rannan ympärys oli täynnä baareja ja ravintoloita. Makailtuamme rannalla jokusen tunnin lähdimme tarkoituksena taas mennä Le Vele-kauppakeskukseen, mutta menimme väärään bussiin, suunnistustaidot 10+. :D kysyimme kuitenkin kuskilta neuvoa ja onneksi olimme aika lähellä kauppakeskusta, joten jouduimme vain kävelemään noin kilometrin. Kauppakeskus oli mukava, vaikka ei meillä kauheasti aikaa ollut olla siellä kun piti lähteä Marinaa kohti josta junamme lähti noin 18.30.

 

Spiaggia Poetto

Takaisinmenomatka meni myös hyvin, vaikka juna oli enemmän tai vähemmän vanhanaikainen. Macomerissa odotimme bussia puoli tuntia. Kuski ei osannut yhtään englantia, joten nousimme bussiin toivoen että se menisi Bosaan. Bussimatkan piti siis kestää 30 min, mutta se kestikin 1,5 h… Bussi kiersi kaikki maailman nummet ja kylät, mutta onneksi päädyimme lopulta Bosaan. Oli kaiken kaikkiaan onnistunut reissu!

 

Tanti saluti, Niina

Bosa Sannin silmin

Ciao! Nyt ollaan oltu melkein kaksi viikkoa Bosassa. Vaikka täällä tehdään monet asiat todella eri tavoin kuin Suomessa ja tottumista on välillä ollut, niin oon kyllä jotenkin ihan rakastunut tähän paikkaan. Bosa on todella pieni, mutta niin idyllinen paikka. Täällä ollessa tulee tosiaan välillä sellainen olo, että olis jossain italialaisessa elokuvassa, kun kuljetaan kapeita mukulakivikatuja pitkin.

Olemme saaneet tutustua Bosaan rauhassa ja työpaikkamme Corte Fioritan henkilökunta on ottanut meidät hyvin vastaan! Tuntuu todella hyvältä olla täällä ja oppia kokoajan lisää työstämme, italian kulttuurista ja Bosasta. Uskon, että tästä vaihdosta tulee todella opettava ja ikimuistoinen kokemus. Jo nyt tuntuu, että kahdessa viikossa on tullut opittua paljon.

Töissä ollaan tämä viikko tehty markkinointiblogia hotellille ja katsoneet check- in tilanteita, joita on hoidettu joko italiaksi, englanniksi tai saksaksi. Meille on myös kerrottu edelleen paljon tietoa Bosasta ja hotelli Corte Fioritasta. Huomenna alamme tehdä yksitellen vuoroja hotellin respassa. Jännää :) Saimme kokeilla yhtenä päivänä myös cappuccinon tekemistä. Sitä täällä juodaan päivittäin, niin me kuin paikallisetkin.

Täällä on mahtavat puitteet patikointiin ja ollaankin käyty jo monessa paikassa, kuten Bosa Marinassa (useaan otteeseen), San Pietro -kirkolla, Malaspina -linnassa ja muuten vain pyörineet ympäri kaupunkia. Haluaisin vielä ehdottomasti mennä itsekseni patikoimaan/juoksemaan Bosan upeiden laaksojen kukkuloille. Maisemat ovat varmasti mielettömät.

San Pietro -kirkko

Rappuset Malaspina- linnalle. 

Ollaan käyty jo myös aika monessa ravintolassa syömässä. Päätämme aina yhdessä, että tehdäänkö itse ruokaa vai mennäänkö ulos. Yhtenä iltana olimme hieman hienommassa ravintolassa, missä on listalla paljon erilaisia kalaruokia. Ajattelin etten tilaa mitään kovin radikaalia ja uutta vielä, mutta vahingossa tilattiin sitten Iidan kanssa annokset, joissa oli mustekalaa, rapua ja kokonainen paistettu kala :D mustekala ja se kala olivat itseasiassa tosi hyviä, joten voisin ottaa sen annoksen vielä uudestaan :)

Hauskaa on se, että täällä ei ole tähän aikaan vuodesta vielä paljoakaan turisteja ja paikalliset kyllä huomaavat, että me ollaan ulkomaalaisia. Meille on naurettu jo monessa kohtaa ja tuntuu, että kaikki kääntyvät katsomaan :D ei kukaan silti mitenkään ilkeästi ole naureskellut vaan todella mukavia meille on oltu :)

Vaikeinta minulle on ollut asia, jonka osasin ennakoida jo etukäteen: eli keski-eurooppalainen aikatauluttomuus. Asioilla ei ole kiire ja ne tapahtuvat ajallaan, jos tapahtuvat. Täällä ne ovat kyllä aina tapahtuneet :) Kotona Suomessa taas elän todella, aivan liiankin aikataulutetusti. Joten, vaikka se on tuntunut hieman hankalalta, olen todella tyytyväinen että näin opin itsekin hieman rauhallisempaan tahtiin kaikissa asioissa :) Ei ainakaan tule turhaa stressiä!

Loppuun vielä asioita, joista erityisesti pidän täällä:

Hymyilevät ihmiset
Järjettömän kaunis luonto hiekkarantoineen
Värikkäät asuintalot
Herkullinen gelatto & cappuccino

Yksi Bosan upeista rannoista :)

Tanti saluti,
Sanni :)

Iidan tunnelmia Italiasta

Buonasera!

Ensimmäinen viikko Bosassa meni supernopeasti, joten seuraavat menevät varmaan vielä nopeammin,apua. Vaikka vasta murto osa työssäoppimisesta on ohi, ollaan ehditty jo näkemään kaikenlaista. Ollaan myös alustavasti suunniteltu retkiä Algheroon ja Cagliariin, mutta ei Bosassakaan aika käy pitkäksi. Kaikessa rauhallisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan tämä kaupunki on aivan ihana. Mielikuva pastellinvärisistä taloista ja turkoosista, kristallinkirkkaasta merivedestä osui aivan nappiin. Ruokakin on “Molto Bene”, ja käytiinkin eilen syömässä yhdessä Bosan parhaista ravintoloista (Trattoria Sa Nassa). Se oli äänestetty Tripadvisorissa Bosa 7. parhaaksi ravintolaksi, joten pöytävarauskaan ei varmaan ollut ihan turhaan tehty. 

Italialaiset syövät myöhään, noin 9-10 aikaan, mutta nälän pitääkin olla valtava, sillä Italialaiset syövät hienossa ravintolassa monta ruoka-lajia yhdellä aterialla: ensin pieni alkuruoka, sitten tyypillisesti pastaa ja pastan jälkeen vasta kalaa/lihaa. Aperatiivit ja Digestiivit kuuluvat myös illalliseen. Me tilattiin supistettu versio ja otettiin alkuruoaksi yhteinen pasta-annos ja pääruoaksi paikallisia mereneläviä. En olisi ikinä kuvitellut syöväni Kalmaria, kokonaista rapua ja tuntematonta pallokalaa samalla lautasella, mutta siinä ne vaan lautasellani köllöttelivät ja ihan hyvältä maistuikin. Ravun syöminen oli kyllä mission impossible.

"Fried fish" eli kala-annos, jota syötiin ravintolassa Sa Nassa

Ollaan käyty vierailulla Casa Deriu -museossa, Bosa Marinan rannoilla, paikallisilla markkinoilla ja Malaspinan linnassa, jonka muureilta näki koko Bosan kaupungin. Näkymät oli siis valehtelematta henkeäsalpaavan ihanat. Markkinat oli ainakin sata kertaa suuremmat mitä etukäteen kuvittelin. Voisin veikata, että melkein koko kaupungin asukkaat olivat kokoontuneet paikalle. Bosassa on siis vain n. 8000 asukasta. Hedelmät täytynee jatkossa ostaa torilta, niin paljon valinnanvaraa siellä oli. Suurempia marketteja on kaupungissa kaksi, molemmat reilun kilometrin päässä meidän asunnolta. Pienempiä kauppoja (kuten hedelmä- ja leipäkauppoja) on useampia, satutaan vaan yleensä aina olemaan väärään, eli Siestan aikaan liikkeellä.

Temo-joen sillalta otettu kuva

Ihmiset täällä ovat aivan ihania, niin kuin vähän epäilinkin. Jokunen Italiano näytti kahvilassa tiskin takana hapanta naamaa, kun ei puhuttukkaan täydellistä Italiaa, mutta aina ollaan silti saatu maailman parhaita Cappuchinoja pöytään tarjoiltuna. Olen tosi innoissan siitä, että meille luvattiin opettaa juurta jaksaen aidon italialaisen kahvin valmistusta. Pääsin jo vähän kokeilemaan, eikä se ollut lainkaan vaikeaa. Ehkä vielä muutan tänne ja perustan oman pienen Cafetteriani.

Täkäläinen aamupala

Työpaikasta ei ole mitään pahaa sanottavaa, saatika meidän asunnosta. Henkilökunta on aivan ihana ja hotelli itsessään todella suloinen, koostuen pienistä remontoiduista asunnoista, joissa Bosalaiset muinoin asuivat. Ensimmäiset päivät vietettiin meidän ohjaajan, Antonion kanssa, joka näytti hieman varauksien tekemistä. Nyt kun Antonio on lomalla, ollaan oltu Annmarien opeissa. Hän on opettanut meille vähän juurikin tuota kahvin valmistusta, hotellin varausjärjestelmän toimintaa, ja sivistänyt meitä muutenkin kertomalla Italialaisesta kulttuurista. Ollaan myös saatu seurata miten check-in täällä tehdään. Asiakkaita alkaa olla enemmän vasta kuun lopulla, joten työt respan takana ovat nyt jääneet vähemmälle. Ollaan sen sijaan tehty hotellille “markkinointiblogia” jossa kerrotaan yleisesti Bosasta, Bosan nähtävyyksistä sekä hotellista ja hotellin palveluista.

Italiassa viehättää eniten kaikki. No ei kai sentään, mutta pidän etenkin rennosta elämäntyylistä ja yhteisöllisyydestä. Asioiden hoitamisessa olennaisena osana on pieni sähläys, eikä mistään oteta turhaa stressiä. Perheen ja ystävien kanssa ajan vietto on tärkeintä. A vastasikin toissapäivänä hauskasti asiakkaalle että “ ei me Italialaiset kävellä, me istutaan ulkona kahvilla”, kun asiakas kysyi mihin hänen kannattaisi lähteä patikoimaan. Autot moikkaavat toisiaan tööttäämällä ja ylipäätään kaikki tervehtivät toisiaan, vaikkeivät niin tuttuja olisikaan. Päivällä syödään jotain pientä ja illalla mennään ystävien kanssa ulos syömään. Ollaan itsekin huomaamattamme syöty pääateria vasta 9-10 aikaan, kun täällä aika kuluu niin huomaamattomasti. Jätteet lajitellaan tarkasti ja kolme kertaa viikossa ulko-oven viedään päivästä riippun joko biojätteet, lasit, muovit tai paperit. “Poliisiasia”, kuten meitä jätteidenlajittelusta varoiteltiin.

Italialaisten näkökulmasta täällä on vielä talvi, vaikka päivien keskilämpötilat ovat 20 asteen paremmalla puolella. Toppatakittomuus on täällä katukuvassa harvinainen näky, vaikka itse kuljetaan T-paidoissa. Me ollaan täällä lähes ainoat turistit, joten suurin osa ravintoloista on vielä kiinni. Sannin vaaleat hiukset saavat välillä kummastuneita katseita, mutta muuten sulaudutaan oikein hyvin joukkoon.

Nyt viikonloppuna vietettiin meidän ekoja vapaapäiviä. Lauantaina oli aivan hirmuinen myrskysää (taisi sateenvarjokin rikkoutua kun kaupassa nopeasti käytiin), joten pysyteltiin lähinnä asunnolla. Tänään sunnuntaina herättiin aikaisin, haettiin hotellilta pyörät ja mentiin käymään Bosan nahkuri museossa. Sieltä suunnattiin kohti Bosan ehkä kauneinta rantaa, Cumpoltitua. Menomatka oli pitkä ja pelkkää ylämäkeä, mutta eipä väsymystä enää edes muistanut kun näkymät oli niin mahtavat. Pyörät jätettiin ylös parkkiin ja käveltiin pientä piikkikasvien ympäröimää polkua alas pienelle rannalle. Ranta näytti siltä kun siellä ei kukaan olisi ikinä ollutkaan. Ihmiset tosiaan ajattevat yhteistä hyvää, eivätkä esimerkiksi roskaa luontoa. Oltiin enin osa ajasta ainoat henkilöt siellä rannalla. Voitte vaan kuvitella kuinka rentouttavaa siellä oli: ympärillä pelkkää villiä luontoa ja meren kohina. Niina uskaltautui uimaan ja me Sannin kanssa köllöteltiin auringossa, kun lämpöä oli yli 20 astetta. Jos juomavettä olisi ollut mukana enemmän, oltaisiin siellä helposti vietetty koko päivä.

Museo Delle Conce

Museossa oli hieno lasilattia

Upea Cumpoltitun ranta

Sanni ja Niina ottamassa kuvaamassa maisemia



Terveisin, 
Iida

Sardinia Niinan silmin

Ciao a tutti!

Nyt ollaan oltu täällä Bosassa jo melkein kaksi viikkoa. Aika menee todella nopeasti! Olemme näiden viikkojen aikana ehtineet tutustua paljon tähän kaupunkiin. Totuttelua on ollut, sillä täällä on todella erilaista kuin Suomessa. Esimerkiksi täällä melkein kaikki moikkaavat toisiaan toisin kuin Suomessa (joka on mielestäni mukavaa!). Ilmassa ja taloissa oleva jatkuva kosteus vaatii tottumista myös. Mukulakivikatuja on aivan joka paikassa! :D Lampaita on paljon (kuulemma enemmän kuin ihmisiä täällä Sardiniassa), ja myös aaseja, katukissoja ja -koiria on tullut nähtyä.  Hintataso on myös paljon korkeampi kuin odotin. Sää on ollut monena päivänä erittäin kiva ja aurinkoinen, jopa 27 astetta! Muina päivinä on ollut noin 20 astetta ja pilvistä. Mutta jo toisena päivänä paloin auringossa, ja apteekissa työskennellyt mies naureskeli palanutta vaaleata ihoani :-D Ihmiset ovat täällä tosi ystävällisiä! Englantia ei juuri puhuta, ja vaikka yrittäisin puhua englantia, aina vastataan italiaksi. No, onneksi mitään mahdotonta tilannetta ei ole tullut eteen. Italiaa on tämän takia tullut opittua jo yllättävän paljon, graziet ja molto benet tulee jo kuin apteekin hyllyltä :D Opiskelin lukiossa espanjaa 3 vuotta, joka on toki auttanut italian oppimisessa.

Bosa

Bosassa olemme käyneet jo Bosa Marinassa (monta kertaa), katsomassa Malaspinan linnaa, San Pietron kirkkoa, Turasin rantaa, museo Deriussa ja tiistaina markkinoilla. Bosa Marina on ehdottomasti lempipaikkani täällä, koska siellä on upea hiekkaranta, mahtavat näkymät kauas Välimerelle sekä rento tunnelma. Asunnoltamme ei ole edes kovin pitkä matka sinne, noin 2 kilometriä. Se taittuu nopeasti hotellista lainaksi saamillamme maastopyörillä. Välillä olemme myös kävelleet sinne. Bosa Marinasta löytyy muutamia pikkuisia kahviloita ja ravintoloita. Ensi viikonloppuna olemme ajatelleet ehkä mennä pääkaupunkiin Cagliariin. Sinne pitää mennä Macomerin kautta bussilla ja loppumatka junalla.

 

Upeita maisemia löytyy joka puolelta!                                   San Pietron kirkko

Kävimme 6.4 keskiviikkona syömässä paikallisessa ravintolassa Sa Nassa, jossa maistoimme mereneläviä, kuten mustekalaa ja rapuja. Itse tilasin ”sardinian fresh pasta with sardinian sauce”, joka oli hyvää vaikken tosin oikein tiennyt mitä söin kun siinä oli jotakin ihmeellisen makuista lihaa joukossa :-D talo tarjosi meille myös maistiaiset aitoa bosalaista viiniä. Monena päivänä olemme myös käyneet jäätelöllä paikassa IceDream Bosa, italialaista jätskiä ei päihitä mikään!

 Sardinialaista pastaa Sa Nassa-ravintolassa              Bosa Marina ja kristallinkirkas vesi

Meillä on mukava asunto, joka sijaitsee hotellin rakennuksessa, jota ei enää käytetä asiakkaita varten. Hotellilta on matkaa sinne noin 500 m, ensin pitää kiivetä mukulakivikujia pitkin ylös ja sitten vielä mielettömän jyrkkiä rappusia neljänteen kerrokseen. Kunto pysyy ainakin yllä! J Asunnossa on 1 makuuhuone sekä olohuone, jossa on vuodesohva. Lisäksi löytyy parveke, kylpyhuone ja keittiö jossa on liesi ja jääkaappi. Uunissa valmistettavat ruuat taitavat jäädä tällä reissulla tekemättä :-D Parvekkeelta on ihana näkymä Bosaan ja sitä ympäröiville kukkuloille (jonne ajattelimme mennä patikoimaan jokin päivä), sitä on mukava ihailla heti herättyä sekä aivan ennen nukkumaanmenoa. Näin avaruusintoilijana olen myös huomannut, että parvekkeelta ja yleensäkin Bosasta näkyy paljon selkeämpi tähtitaivas kuin Turussa. Jee, pääsen bongailemaan tähtikuvioita! Lähellä huoneistoamme sijaitsee Bosan katedraali, jonka kellot soivat joka aamu klo 7. Siihen herään melkein joka aamu, mutta onneksi unen päästä saa kiinni sen jälkeenkin.

Bosa on täynnä kapeita ja värikkäitä kujia

Tähän mennessä meillä on ollut kaksi vapaapäivää. Työajat ovat todella vaihtelevat ja niitä ei yleensä tiedetä etukäteen. Olemme tutustuneet työajalla Bosan kaupunkiin ja historiaan, jotta osaamme kertoa niistä asiakkaille. Tutustuimme myös huoneen laskutukseen ja varauksen kirjaamiseen koneelle. Olemme myös tutustuneet italialaisen cappuccinon tekemiseen. Pyynnöstä aloitimme myös kirjoittamaan Bosasta "markkinointiblogia" englanniksi ja suomeksi, jotta Bosan tunnettavuus saisi hieman nostetta.  Pari päivää oltuamme täällä kävimme kiertämässä melkein jokaisen hotellihuoneen, joita on yhteensä 26. Huoneet olivat hienoja ja uniikkeja. Ne on sisustettu sardinialaisella tyylillä. 

Corte Fiorita-hotellin vastaanotto

Saluti da Bosa,

Niina 

Buonasera!

Nyt ollaan oltu neljä kokonaista päivää Sardinian Bosassa. Lennot välilaskuineen menivät todella hyvin, vaikka viimeinen lento Roomasta Cagliariin olikin myöhässä. Ensimmäinen välilasku oli Berliinissä Tegelin kentällä, jossa jouduimme odottamaan noin 3,5 tuntia. Kenttä oli melko yksinkertainen, meidän terminaalissamme oli vain 1 pieni kahvila ja kauppa. Lento Berliinistä Roomaan meni nopeasti. Roomassa laskeuduimme Leonardo DaVincin lentokentälle, joka oli jo paljon mukavampi kuin Tegel. Siellä ei meillä ollut aikaa vaihtaa porttia kuin noin 1,5 tuntia. Aika meni hujauksessa. Lento Cagliariin oli noin puoli tuntia myöhässä, mutta pääsimme kuitenkin perille, pääasia. :D Cagliarin lennolla näimme uskomattomia maisemia, koko Sardinian ja ympäröivän mere, lentomatka koko Sardinian yli kesti yllättävän kauan! Matkalaukutkin löysivät ihme kyllä perille kahden välilaskun jälkeen Cagliarin kentälle. Prepaid -liittymät hankimme jo Rooman kentällä, jotta yhteydenpito onnistuu välittömästi meidän kolmikon välillä. Halpaa se ei ollut, sillä liittymät kustansivat 70e kappaleelta. Liittymään kuuluu 300 minuuttia puhetta ja viestejä sekä 2GB mobiilidataa kuukaudessa. Mobiilidatan käyttökatto lähestyy pelottavan nopeasti, mutta onneksi Wifi-kahvilat ovat kulman takana. Huoneessamme ei siis ole nettiä, mutta tarpeen tullen hotellin aulaan voi tulla "surffailemaan".



Toinen työharjoittelupaikkamme, hotelli Corte Fioritan, pomoista tuli hakemaan meidät lentoasemalta. Matka Cagliarista Bosaan kesti noin 2 tuntia. Samalla tuli koettua italialaista ajokulttuuria, kun useiden kuskien keskinopeus oli noin 150km/h :D. Matkan aikana näimme Sardinian maisemia kauniine laaksoineen ja vuorineen . Saapuessamme hotellille kävimme katsomassa respaa ja viemässä laukut huoneistoomme golfautolla kuljetettuna. Meidät otettiin todella lämpimästi vastaan ja kävimme vielä illalla hakemassa pizzaa läheisestä pizzeriasta hotellin omistajan kanssa.









































Meillä on tosi ihana huoneisto. Se sijaitsee yhdessä hotellimme omistamassa rakennuksessa, noin 500 metrin päässä hotellin päärakennuksesta. Pystymme tekemään huoneistossamme itse ruokaa ja meillä on ihana parveke, josta näkyy koko Bosan kaupunki. Pysymme myös hyvässä kunnossa, sillä huoneistomme on neljännessä kerroksessa, jonne kiivetään pieniä rappusia pitkin. Matka huoneistollemme käy pitkin jyrkkiä, kapeita ja värikkäitä kujia.

Tällä viikolla olemme tutustuneet hotelli Corte Fioritan käytäntöihin ja Bosan kaupunkiin. Ensimmäisenä päivänä kävimme tutustumassa Bosa Marinaan sekä lähimpiin kahviloihin ja ravintoloihin. Bosa Marinan alueella on upeita rantoja, pieniä kahviloita ja kaunista luontoa. Kävimme myös läpi käytännön asioita, esimerkiksi missä sijaitsevat lähimmät ruokakaupat apteekit yms, Hotellimme omistajien mielestä on hyvin tärkeää, että tunnemme kaupungin nähtävyyksineen todella hyvin, jotta voimme suositella asiakkaille ympäristössä olevia kohteita. Toisena päivänä eli torstaina kävimme läpi hotellin eri rakennuksia ja tutustuimme tarkemmin Bosan kaupunkiin. Seuraavina päivinä tutustuimme hotellin käyttämään varausjärjestelmään ja laskutukseen ja huomasimme nopeasti, että järjestelmä on italiaksi, joka tuo hieman haastetta, mutta vaikutti silti mukavan selkeältä. Kävimme myös museossa nimeltä Casa Deriu. Museossa on esillä tyypillinen esimerkki 1700-luvun hienostoasunnosta. Yläkerrassa oli esillä Bosassa asuneen taiteilijan, Melkiorre Meliksen, taideteoksia, muistiinpanoja ja henkilökohtaisia esineitä.

Bosa Marina

Casa Deriu

Olemme sopeutuneet asukkaiksi Bosan kaupunkiin varsin hyvin, vaikka emme ole tavanneet hotellin ulkopuolella ketään, joka puhuisi englantia. Italian kielen oppiminen/puhuminen on siis erittäin tärkeää täällä. Perus asiat on kuitenkin jo hallussa ja opimme koko ajan lisää. Huikeaa oli muuten se, että saimme tietää, että meille tullaan opettamaan aidon italialaisen kahvin valmistusta ja pääsemme hotellin järjestämille opastuksille museoon ja linnaan (Castello Malaspina).

Tanti saluti,

Sanni & Iida & Niina